Taidesilmä

Kirjailija Arto Salmisen (1959 – 2005) teoksesta Varasto Kansallisteatteri toteutti v. 2005 näytelmän, jota kirjailija itse ei ehtinyt nähdä, vaikka aktiivisesti seurasi mm. harjoituksia. Nyt 2009 Kom-teatteri esittää Salmisen Kalavale – Kansalliseepos -teoksesta näyttämösovitusta, joka on Pekka Milonoffin ja Aleksi Milonoffin dramatisoima. Ohjaus on Pekan.

Kalavaleessa ei ole kyse kalastuksesta eikä onkimisesta, mutta kylläkin sielujen pilkkimisestä tai sieluilla pilkkimisestä. Kansa tarttuu syöttiin ja maksaa tyhmyydellään. Viitekehyksenä on tositeeveeohjelma, josta kehittyy kaikkien aikojen julmin ja, totta ihmeessä, suosituin ja sitä kautta tuottoisin.

Teoksen alaotsikko Kansalliseepos viittaa Kalevalaan, mutta vain viittaa. Toki voi rakentaa metaforaa henkilöiden välille:

Tv-ohjelmia tuottavan yhtiön johtaja Kyösti ”Fisu-Hanski” Hannukkala – ehkä Väinämöinen, roolissa on Pekka Valkeejärvi.

Dynaaminen tv-tuottaja, brändien luoja Kasperi – ehkä Ilmarinen, roolissa on Juho Milonoff.

Salminen on ollut uuttera tutkiessaan median valtaa, manipulointia ja sitä kiihkoa, jota uteliaisuus ja ahneus ihmispoloisessa saavat aikaan. Miten totta arki-illoissamme ovatkaan tositeeveen nöyryytykset, milloin idols-tuomareina, milloin tanssituomareina tai osallistujina. Viattomasta tanssikilpailusta ei ole pitkä matka ”tuhoon”: Ammutaanhan hevosiakin (Horace McCoy).

Kalavaleessa syntyy uusi teeveeohjelma, jolle keksitään nimi ja koko paketti brändätään. Valmistellaan strategisesti oikeanlainen juontaja, analysoidaan katsojaprofiilit ja löydetään ilmaiset esiintyjät, jotka tarkoituksellisesti ovat lähiöiden pohjasakkaa. Tuottaja Kasperi uuvuttaa bisnesslangillaan Fisu-Hanskin myöntymään ohjelmaformaattiin, joka sitten sammonomaisesti jauhaa rahaa. Katsoja rahoittaa. Se on ne äänestyspuhelut.

Näyttelijäntyössä ensemblestä nousee esiin Juho Milonoff. On herkullista seurata hänen taidokasta puhetulvaansa, täsmällisyyttään ja iskeviä rytmityksiään.

Uskon, että on eduksi katsojalle, jos tuntee ennalta Salmisen kielikuvia runsain kirosanoin. Silti en ymmärrä ohjaajaa, miksi kotiapulaisen roolihahmo Rouva Vihko välillä kosiskelee yleisöä näytelmän yli: ”Täällä kiroillaa…” -tyylisin sutkauksin, jollaiset kuuluvat kesäteatteripiireihin.

Julma, julmempi ja tositeevee. Äänestyspuhelu maksaa jo viisi euroa. Täällä on jo kyse elämästä ja kuolemasta, miksei matojenkin syömisestä tai oikeammin matojen syöttämisestä katsojalle, hän kun ei pakoonkaan malttaisi juosta. Kasperi perustelee: ”- - Tää on yhteiskunnallinen koeputki. Tää on yhteiskuntakritiikin uusi aalto. Sun (Fisu-Hanski) olisi paras tajuta, että enää ei ole tärkeää mikä on oikein ja mikä väärin, vaan mitkä on niiden suhteet. Tärkeää ei ole mikä on totta ja valhetta. Tärkeää on se mitä ihmiset haluaa - -!”

Se katsoo, ken pystyy. (JMK)

Kom-teatterin ohjelmistossa kevätkaudella 2009.