Taidesilmä

Aina, ah, niin maalauksellinen Salmela

Jos ja kun Mäntän Kuvataideviikot jätti jälkeensä maalauksellisuuden nälän, sen voi aina takuuvarmasti tyydyttää Mäntyharjun Taidekeskus Salmelassa. Salmela luottaa hyväksi havaittuun konseptiinsa; perinteikkääseen kotimaiseen modernismiin sekä nuoren polven uusiin maalarikykyihin, jotka ovat saaneet tänäkin vuonna venäläisvahvistusta. Kaikki tämä Mäntyharjun vanhan pappilan idyllisissä maisemissa joissa vierailisi mielellään ilman herkullista kuvataideantiakin.

Pekka Parviainen (osa)

Salmelan tämän vuoden nuori taiteilijastipendiaatti Pekka Parviainen herätti itsessäni kovasti odotuksia, olinhan kiinnittänyt hänen töihinsä positiivista huomiota jo edellisvuonna. Mutta oliko talvi Salmelassa tehnyt hänestä varovaisen konservatiivisen? Teokset ovat toki hienoja, mutta ylenpalttisessa antiikinomaisessa rauhallisuudessaa jopa vieraannuttavia. Kaipasimme siniharmaista teoksista jotakin punaista räiskeistä pistettä; ja sehän löytyikin monesta, tosin hieman teoksen ulkopuolelta.

Annuli Viherjuuri (osa)

Todellinen maalaustaiteellinen helmi löytyi kuitenkin kierroksemme viimeisestä pisteestä, entisestä palvelijan asunnosta, nimittäin Annuli Viherjuuri. Kauniita ja yksinkertaisia sommitelmia toisiaan syleilevästä nuoriparista, vuorotellen toisen ottaessa lohduttajan roolin. Viherjuuri on kuvannut mallinsa realistisesti, varsinkin ihon hehkuessa kosketeltavaa lämpöä, aikaansaaden melko tyylipuhtaan vaikutelman, lisäten silti joukkoon (ehkä hieman muodikkaastikin) roisketta ja punaista (!) tasapainon vuoksi. Mainiota.

Salmelan monipuoilsesta taide-annista löysimme esteettistä nautintoa myös mm. Johanna Enhrnoothin tyylikkäistä pastellitöistä, Tero Laaksosen ajattomilta vaikuttavista temperoista, ja Samuli Heimosen aina onnistuneista eläinhahmoista.

Eero Hiironen esittäytyi tällä kertaa joen päällä heijastepintaisine hahmoineen jotka tuntuivat sulautuvan jokeen. Lars-Gunnar Nordströmit tuntuivat olevan edelleen paikallaan ja grafiikanlehtien, julisteiden ja postikorttien myynti kävi kiivaana.

Eero Hiironen

Salmela on tyystin eri planeetalta kuin esimerkiksi Mäntän kuvataideviikot, mutta kumpikaan ei parempana tai huonompana. Tarjonta on vuosi vuodelta enstistä runsaampaa (ja luvassa on ensi kesäksi vielä lisää näyttelytiloiksi kunnostettua tilaa), liian runsasta tässä mainittavaksi kuin päällisin puolin.

Elämyksenä Salmela on kuitenkin yliveto, pelkästään jo miljöönsä puolesta, ja tänä kesänä sääkin meitä salli.