Jäljet Kivinokassa I
Helsingin Kivinokan pienmökki-idyllin rauhaa rikkoo tänäkin vuonna ympäristötaidepolku, joka on edellisvuosista laajentunut, houkutellen paikalle jos jonkinlaista taideturistia. Kahteen alueeseen jaetusta Jäljet -näyttelystä päätimme katsastaa tällä erää vain toisen, koska Mustanmaijan eksentrisen kahvilan ollessa tuohon aikaan illasta jo kiinni emme saaneet tarvittavaa virvoketta jaksaaksemme koko kierrosta.
Tiina Valkeapää: Pieni MuoviMaa
Ympäristötaiteen ohi on monesti helppo kävellä autuaan tietämättömänä, mutta onneksi tässä tapauksessa teokset oli merkitty selkeästi tolpilla jossa teostiedot loistivat iloisen valkoisina lappuina hämärtyvässä illassa. Ensimmäinen teos oli tosin helppo muutenkin huomata; kalliolle sijoitettu Tiina Valkeapään värikkäästä muoviesineistöstä “puristetun” pallon. Hieman alleviivaavankin selkeä kannanotto muovin turmiollisuuteen, mutta erottui kauniisti ympäristöstään.
Nastia Eliseevan teosta Smell it! saimme puolestaan hakemalla hakea, kunnes paljastui sen olevan kaksi koivuihin kiinnitettyä plastista nenää. Haista sitä! Haistaako luonto meitä? Mielenkiintoinen kuperkeikka.
Riitta Schildt: Kimppabulju
Adolfo Siuranan valkoinen ihmishahmorivistö Common Property korkean viherkasvuston keskellä erottui vaikuttavasti, mutta olisi kaivannut jotakin enemmän ollakseen muuta kuin pihapatsas. Riitta Schildtin Kimppabulju herätti hetkellistä hilpeyttä; mitä on kimppabulju tässä tapauksessa. Simpukoilla täytetty lammikko saappaineen oli myös runollisenkin esteettinen.
Monenlaisten teosten joukosta erottui edukseen vielä Erja Laakkosen kaunis kiviteos Valon Jäljet, jossa aseteltuihin sileisiin kiviin oli valotettu kuvia valkoisista kukista, sekä Katja Öhrnbergin oivaltava teos kokoontaitettavasta pikkumökistä.
Anna Seppälän projektimainen teos oli valokuvata satunnaisia retkeilijöitä pienellä hiekkarannalla, jolle saisi lainata retkivarusteita eräästä läheisestä mökistä. Levähdimme hetken kahdella sinisellä retkituolilla nauttien ilta-auringosta, mutta mysteeriksi jäi pääsimmekö jotenkin osaksi teosta. Teoksen valokuvallista satoa esiteltäisiin myöhemmin Mustanmaijan kahvilassa.
Hanna Horte: Ich liebe dich
Fiskarsissakin meidät pysäyttänyt Hanne Horte oli luonut taas vaikuttavan teoksen; keskellä metsikköä luonnottomasti hohtavan lähes neonpunaisen puunruodon. Heräsi kysymyksiä luonnollisesta ja luonnottomasta, kauneudesta ja rumuudesta. Horte on taitava herättämään teoksillaan tulkintoja.
Mukava kierros mökkimaailmassa, toivottavasti ehdimme käydä läpi vielä toisenkin alueen, ja sillä kerralla ehkä jopa kunnolla retkeillä Anna Seppälän toivomalla tavalla.