Fiskarsissa on kaunista

Fiskars on oivallinen retkikohde, ja sen olivat huomanneet kovin monet muutkin koska parkkipaikka Nallelle oli hankala löytää. Vanha perinteinen käsityöläisten asuttama ruukkialue on vuosi vuodelta tullut suositummaksi kohteeksi kotimaisesta käsityöstä ja muotoilusta kiinnostuneiden kesäturistien keskuudessa.

Taidesilmällekin Fiskars on ollut aina must, lähinnä jokavuotisen nykytaitedenäyttelyn vuoksi, mutta tänä vuonna vastaavanlaista ei ollut järjestetty vaan entisessä kuparipajassa keskityttiin esittelemään kotimaista muotoilua kautta aikain. Jopa Nokian kännykkämalleja oli esillä herättämässä nostalgisia tunteita.

Mutta entisessä makasiinissa järjestetty kansainvälinen näyttely It’s beautiful here oli kovinkin antoisa kokonaisuus. (Tekstin aloituskuvassa näyttelyn osa näyttelyn nimikkoteoksesta; Heath Nash: It’s Beautiful Here). Teemana tekstiilitaide tuntui aluksi hieman tylsältä, mutta olimmekin ilahtuneita tavasta jolla moni taiteilija tulkitsee tekstiilin olemusta. Esimerkiksi Ron Nordström on tehnyt useasta monitorista koostuvan videoteoksen, jossa jokaisessa ruudussa piiskaantuu vanha räsymatto.

David Cole: American Flag (Toy Soldiers), 2008

Oivaltava oli myös amerikkalaisen Dave Colen teos pienistä lelusotilaista kootusta yhdysvaltain lipusta; tekstiiliähän liputkin ovat. Severija Incirauskaite-Kriauneviciene puolestaan oli keksinyt tehdä mummon sohvatyynyistä tuttuja ristipistotöitä vanhoihin rauta-astioihin. Maija Lavosen ideana taas oli valolangoilla toteutetut valokankaat, mutta niitä
oli liikaa monessa eri paikassa ja mieleen alkoivat tulla lähinnä jouluvalot.

Beili Liun ihastuttava katosta roikkuvista ohuista punaisista langoista luotu “lummelammikko” (nimeltään Viettelys) pysäytti meidät pitkäksi toviksi, myös todetaksemme taas että useimpien tilateosten ideaa ei voi valokuvaamalla tavoittaa.

Helena Vaarin teossarja

Erika Kelter: Babel

Kuvataiteellisinta herkkua edusti Helena Vaarin langalla neulotut, ällistyttävästi kuivapastellitöitä imitoivat taulut joiden aiheisto tuntui olevan napattu miesten muotikatalogista. Erika Kelterin Babel on visuaalisesti ja väreiltään hätkähdyttävä, pieniä pehmoleluja sisäänsä kätkevä tai enemmänkin vangitseva tiivis tekstiiliteos.

Näyttelyssä on 43 eri taiteilijaa eri puolilta palloa, joten joukkoon mahtuu myös paljon tavanomaisempaa mutta hauskaakin tekstiili-ideaa kuten esimerkiksi islantilaisen Vik Prjonsdottirin hilpeät hyljepuvut.

Rinteet

Pisimmäksi ajaksi näyttelyssä meidät kuitenkin pysäytti kaksostyttöjen Piia ja
Miia Rinteen
teoskokonaisuus Tiku ja Taku. Kaksi valtavaa kankaasta ommeltua oravanpäätä jotka hallisivat tilaa sekä huikean visuaalinen videoteos johon vielä lisättynä kuulokkeilla kuultavaa elektronista hypnoottista musiikkia. Video oli kuin elävä abstrakti maalaus nopeasti kiitävästä horisontista, saaden jatkuvasti uusia sävyjä, värejä ja nopeasti katoavia muotoja. Ääniteokseen (Säveltäjänä siskosten veli Tapani Rinne) yhdistettynä todella lumoava teos!

Mutta miten Tiku ja Taku, vieläpä videoteokseen pienenä varjokuvana liitettynä, liittyivät tähän elämykseen, se hämmensi meitä kovasti. Vasta taustatutkimusta tehtyämme selvisi että teoskokonaisuus kertoikin siskosten matkasta Porista Helsinkiin (totta tosiaan; ohitsekiitävä maisema oli tasainen kuin porintie), ja ei tarvitse paljoa mielikuvitusta päätelläkseen että kaksos-siskoksia on aina kutsuttu “tikuksi ja takuksi”. Luultavasti kuulemme heistä molemmista vielä omilla aloillaan.

Hanna Hortteen teos

Fiskarsissa on monenlaista yrittäjää ja esillepanijaa, ja kävelimmekin puodit mielenkiinnosta läpi. Kotimaisen designin hintataso on kova, muttei suinkaan huonossa suhteessa laatuun.

Onoman Kantti galleriassa oli esillä myös mm. Hanne Hortteen näyttely “Mies palasi mereltä”, jossa itseäni kosketti pieni teos katosta köytetty pieni pullo, jonka sisällä pieni pöytä ja tuoli. Itse koin teoksen vahvana symbolina alkoholistin yksinäisyydestä, köysien symboloidessa hirttosilmukkaa ja pullon itsensä myös eräänlaista pullopostia, hätähuutoa. Tämä tietysti oma tulkintani.

Olipa mukava matka ja paluumatkalla löysimme vieläpä pienen yksinäisen hiekkarannan johon pulahdimme uimaan. Nimesimme rannan “Kopperinrannaksi”.

Jätä kommentti