Taidesilmä

Loppukesän aikana Taidesilmä katsasti muutamia teoksia joista pari sanaa.

Glims & Gloms Dance Companyn tulkinta Yrjö Kokon jo vuonna 1944 julkaistusta sadusta Pessi ja Illuusia oli hurmaavan pienieleistä tanssiteatteria moniuloitteisesta tarinasta Ahti Sonnisen vuoden 1952 balettiversion alkuperäismusiikkien säestämänä. Esitys sopi hyvin lapsille monipuolisine ja hauskoine eläinhahmoineen, mutta aikuinen pystyi tulkitsemaan sadun vakavampaa ja jopa väkivaltaistakin symboliikkaa.

Tennispalatsin Surrealismi näyttely oli must, ja täyttikin oivasti odotukset. Surrealismi ja dada ovat suuntauksia jotka mukavasti hämmentävät vielä tänäkin päivänä, mutta ajan hammas on toki syönyt terää monilta teoksilta, saaden ne vaikuttamaan lähinnä huvittavilta. Taidesilmä hiljentyi hetkeksi Duchampin pisoaarin äärellä.

Turussa kävimme vastapainona korkeakulttuurille katsastamassa Samppalinnan kesäteatterin Elvis-musikaalin All Shook Up. Vaikka luovuimme aikeestamme pukeutua Elvis-asusteisiin, niin kyllähän siinä esitystä seuratessa jalka vispasi ja nauruhermoja kutkutti sen parituntisen ajan, ja Kuninkaan biisit soivat päässä vielä muutaman päivän päästäkin.

Elokuvapuolella nostettakoon Pedro Almodóvarin uutuus Särkyneet syleilyt, joka on jälleen mestarillista kerrontaa upeassa värimaailmassa. Tarina on ohjaajalta totuttua kesympi, muttei suinkaan tylsä tai lattea, moniulotteinen rakkaustarina. Elokuva vilisee viittauksia Almodóvarin omaan elämään ja elokuviin, ja kaikkia yksityiskohtia ja nyansseja ei kovinkaan fani välttämättä huomaa.

Syksy tuo Picasson, se lienee Taidesilmän seuraava näyttelykohde.